Huomenna se sitten selviää. Että miltä tuntuu punktio. Kuinka monta munasolua sieltä kerätään. Tehdäänkö tuoresiirtoa. Kaikkein mielenkiintoisin tieto jäänee paria päivää myöhemmälle: kuinka monta munasolua hedelmöittyy ja lähtee jakautumaan ja selviää siirtoon ja pakasteeseen saakka. Ja kuinka vahvoja tai heikkoja yksilöitä ne ovat. Toivon kovasti, että alkioita saataisiin aikaiseksi sen verran, että olisi useampi pakastimessa. Viisi kuulostaa hyvältä. Mutta tiedän kyllä karun totuuden siitä, että välttämättä ainoakaan alkio ei hedelmöity tai ryhdy kasvamaan. Tästä hoidosta voi todellakin jäädä käteen pelkkää ei-oota. Se olisi musertavaa. Kaiken tämän jälkeen.
Olen voinut viimeiset kaksi päivää erinomaisesti, tuntenut oloni virkeäksi ja energiseksi ja nukkunut mainiosti. En tunne munasarjoja enää niin selvästi, kuin toissapäivänä. Ja tämä kaikki aiheuttaa minulle saman pelon, mitä podin ennen perjantain ultraa: pelkään, että munarakkulat ovat itsestään puhjenneet ja kaikki on pilalla. Varsinkin, kun onnistuin lauantai-iltana unohtamaan kyseistä katastrofia ehkäisevän lääkkeen, eli nenäsumutteen ottamisen. Kolme muuta päivän sumuteannosta kyllä muistin ottaa. Toivon kovasti, ettei tuo yksi neljästä pilaa tätä kaikkea.
Punktio hirvittää. Pelkään sen olevan kovin kivulias. Luulenpa, että tulen pyytämään rauhoittavaa, että en olisi ihan paniikissa.
Hirveesti onnea matkaan! Toivotaan parasta.
VastaaPoista