Pikkuiseni haaveuni
sinä olet olemassa.
Olet pieni ja hauras onni
en tiedä lähdetkö vai jäätkö
Mutta nyt sinä olet olemassa.
Kaikkien näiden vuosien jälkeen
Se oli sittenkin mahdollista.
tiistai 27. lokakuuta 2015
maanantai 19. lokakuuta 2015
Kahdeksas siirto - ja hieman oman kehon kuuntelemisesta
Liukuhihna etenee. Olen taas käynyt alkionsiirrossa. Vuorossa nyt jo kahdeksas alkio, joka on päässyt kohtuun koettamaan onneaan. Tämä on tappavan tylsää rutiinia. Todellakin tappavaa - lopputuloksenahan näissä on pelkkää alkioiden kuolemista. Nytkin yksi alkio kuolla kupsahti saman tien, ei selvinnyt sulatuksesta. "Todella upea" top-tasoinen 8-soluinen yksilö pääsi kyytiin "todella hienoon" paksuun limakalvoon (mikä ei kohdallani todellakaan ole itsestäänselvyys). Lääkäri sanoi, että tällaisissa olosuhteissa plussaamisen todennäköisyys on 38 %. Näitä ylistyssanoja on ennenkin kuultu, mutta raskaustestit ovat silti aina negatiivisia. Joten enpä jaksa riemuita.
Siirto saatiin tällä kertaa tehtyä täysin yllättäen 100 % luomuun kiertoon, ja sellaista ei ennen ole tehty. Sattui vaan sopivasti sellainen kierto tulemaan, vieläpä niin, että viisi päivää ennen ovulaatiota tunnistin kroppani oireista, että olen kasvattamassa limakalvoa ja follikkelia. Ultraääni varmisti asian todellakin olevan näin, ja siirtoon päästiin. Täytyy sanoa, että olen kehittynyt mestariksi kroppani tulkitsijana. Monet naiset tunnistavat vain kaksi vaihetta kierrostaan: kuukautiset, ja sen ajan, jolloin ei ole kuukautiset. Minä pystyn kroppaani kuuntelemalla tunnistamaan myös limakalvon ja follikkelin kasvun, ovulaation, ovulaation jälkeisen luetaalivaiheen sekä kierron loppuvaiheen. En voi katsoa näitä kalenterista, koska kiertoni ei ole todellakaan säännöllinen. Ja tokikaan joka kierrossa oireet eivät ole niin selvät, että kykenisin ne idioottivarmasti tunnistamaan. Nämä taidot ovat harjaantuneet, kun olen vuosikausia ravannut lääkärissä ultrattavana ja sen ansiosta näkemässä, mitä kropassa milloinkin tapahtuu. Olen myös oppinut katselemaan ultraäänikuvaa - näen saman tien, onko siellä ohut limakalvo vai komea ja paksu. Ja onko hyvä follikkeli vai pelkästään pieniä rakkuloita tai anovulatorinen kysta. Kyllähän sitä oppii, kun kymmeniä kertoja elämässään käy ultrattavana.
Siirto saatiin tällä kertaa tehtyä täysin yllättäen 100 % luomuun kiertoon, ja sellaista ei ennen ole tehty. Sattui vaan sopivasti sellainen kierto tulemaan, vieläpä niin, että viisi päivää ennen ovulaatiota tunnistin kroppani oireista, että olen kasvattamassa limakalvoa ja follikkelia. Ultraääni varmisti asian todellakin olevan näin, ja siirtoon päästiin. Täytyy sanoa, että olen kehittynyt mestariksi kroppani tulkitsijana. Monet naiset tunnistavat vain kaksi vaihetta kierrostaan: kuukautiset, ja sen ajan, jolloin ei ole kuukautiset. Minä pystyn kroppaani kuuntelemalla tunnistamaan myös limakalvon ja follikkelin kasvun, ovulaation, ovulaation jälkeisen luetaalivaiheen sekä kierron loppuvaiheen. En voi katsoa näitä kalenterista, koska kiertoni ei ole todellakaan säännöllinen. Ja tokikaan joka kierrossa oireet eivät ole niin selvät, että kykenisin ne idioottivarmasti tunnistamaan. Nämä taidot ovat harjaantuneet, kun olen vuosikausia ravannut lääkärissä ultrattavana ja sen ansiosta näkemässä, mitä kropassa milloinkin tapahtuu. Olen myös oppinut katselemaan ultraäänikuvaa - näen saman tien, onko siellä ohut limakalvo vai komea ja paksu. Ja onko hyvä follikkeli vai pelkästään pieniä rakkuloita tai anovulatorinen kysta. Kyllähän sitä oppii, kun kymmeniä kertoja elämässään käy ultrattavana.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)