Kolmas IVF on tarkoitus tapahtua seuraavassa kierrossa. Tunnelmat hoidon suhteen ovat hyvin seesteiset. Kovin erilaiset, kuin aiemmilla kerroilla. En juurikaan asialle tuhlaa ajatuksiani, enkä muutenkaan tee asiasta kummoista numeroa. Tämä ei ole enää mikään iso juttu, vaan ihan rutiinilla mennään.
Lääkkeet ostin kätevästi pari päivää ennen vuoden vaihtumista, mikä tarkoitti satojen eurojen säästöä, koska Kelan lääkekatto (610 euroa) täyttyi. Se oli tullut lähes täyteen elokuussa tehdyn IVF:n ansiosta. Harmi, että kaikki lääkkeet eivät kuulu Kela-korvauksen piiriin. Lugesteronia Kela ei korvaa millään tavoin. Mutta kalleimmat lääkkeet, eli pistettävät jutut (esim. Orgalutran maksaa noin 50 euroa per yksi piikki) Kela suostuu korvaamaan.
Uskoni tässä viimeisessä hoidossa onnistumiseen on lähellä nollaa. Kuusi alkiota minuun on jo tähän mennessä siirretty, yksikään ei ole tarttunut kiinni, joten vaikea uskoa onnistumiseen. Edellinen IVF meni muutenkin mönkään, kun saalis oli (liian varovaisen lääkeannoksen koon vuoksi?) vain kaksi alkiota. Ensimmäisessä IVF:ssä saatiin kuusi alkiota joista neljä selvisi siirtoon asti. Saa nähdä, paljonko nyt saadaan, kun lääkeannostusta on taas muutettu. Minulla ei ole mitään odotuksia. Tulee mitä tulee, ihan sama, kun ei raskaus kuitenkaan ala. Saadaan sitten tämäkin hoito pois päiväjärjestyksestä, ja lapsentekoasiat siirrettyä kokonaan menneisyyteen.
Olen viime aikoina myynyt pois lähes kaikki vauvanvaatteet, ja seuraavaksi aion käydä loppujenkin vauvatarvikkeitteni kimppuun. Mitäpä minä niillä enää teen. Pois vaan varastoista. Joku voi sanoa tyhmäksi, että onko järkeä luopua tarvikkeista, kun hoidot ovat vielä kesken - kuinka iso työ onkaan ryhdyä hankkimaan kaikki uudestaan, jos onni osuukin kohdalle. Mutta tässä tavaroiden myymisessä on nyt kyse jostain muustakin. Se on osa minun henkistä luopumisprosessiani. En voi uskotella itselleni, että todella olen luopunut epätoivoisesta haaveestani ja siirtynyt elämässä eteenpäin, jos varastoni notkuvat vauvatarvikkeita odottamassa uutta perheenjäsentä. Joka kerta, kun jotain menee kaupaksi, tunnen oloni aina vaan puhdistuneemmaksi. Jonain päivänä tämä asia on kokonaan puhdistunut minusta pois, siirtynyt kokonaan osaksi menneisyyttä. Siirtynyt pois kiusaamasta tulevaisuuttani. Tulevaisuus tuo tullessan mitä tuo. En enää halua asettaa sille mitään vaatimuksia. En ainakaan sellaisten asioiden suhteen, joihin en (nähtävästi) pysty itse vaikuttamaan.
