Edellisessä kirjoituksessani hehkutin, miten hauskaa minulla on, mutta se hauskuus törmäsi tänään karuun todellisuuteen. Näyttää siltä, että tämä IVF menee pahasti metsään. Tänään näkyi ultraruudulla, että minun PCO:hon taipuvaiset munasarjani ovat päättäneet ruveta turhankin innokkaasti kasvattamaan munarakkuloita, joita löytyi oikean puolen munasarjasta 14 kappaletta. Vasenta puolta ei saatu näkyviin, sillä on taipumusta mennä piiloon, mutta eiköhän sielläkin jotakin ole. Lääkärin mukaan hyperstimulaation riski kurkkii uhkaavasti nurkan takana. Joka tarkoittaa, että minulle ei todennäköisesti tulla siirtämään alkiota toukokuun lopussa. Punktioon nyt kuitenkin ainakin tällä hetkellä yhä suunnataan, pyritään saamaan aikaiseksi hedelmöittyneitä alkioita ja laittamaan ne pakastimeen, josta niitä voisi ensi syksynä ammentaa.
Olin varautunut siihen, että joudun pettymään, kun raskaustestiin ei tulekaan plussaa kesäkuussa. Näköjään se pettymys uhkaa tulla vastaan jo paljon aikaisemmin: eipä tästä todellakaan plussaa tule, jos siirtoon ei päästä. Nyt pitää vaan toivoa, että päästäisiin edes punktioon ja saataisiin alkioita pakastimeen.
Olisihan se pitänyt arvata, että hommat eivät minun tuurillani taaskaan mene niin kuin Strömsössä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti