Tämä on niitä hetkiä, kun haluaa luovuttaa. Mutta kun ei vaan voi. Tämä on niitä hetkiä, jolloin kaikki luvattomat tunteet, kuten katkeruus kaikkea epäreiluutta kohtaan, nousevat pintaan. Tämä on niitä hetkiä kun haluaa vaan kysyä, että MIKSI. Miksi tämän pitää olla tällaista? Mikä kirous on langennut päälleni pilaamaan kaikki mahdolliset hoitoyritykset, mihin ryhdyn? Tuntuu ihan järjettömältä, että kaikkien näiden lukeamttomien lääkärissä ravaamisien, tämän tuhansien eurojen tuhlaamisen, kaikkien näiden lääkekuurien ja muun kärsimyksen jälkeen en ole vieläkään päässyt hoidoissa siihen pisteeseen, että voisi olla edes toiveita tulla raskaaksi. Koska hoidot keskeytyvät AINA jostain syystä. Ainoa loppuun asti saatu hoito oli viime syksyn IUI. Sen jälkeen tämä on ollut yhtä painajaismaista suossa kahlaamista.
Olen koko kesän odottanut PASia ja pelännyt, että se menee jollain tavalla pieleen. Tänään lääkärin vastaanotolla minulla oli järkyttäviä vaikeuksia pitää sisälläni kyyneliä ja tuskan huutoa, kun tuomio oli, että PAS-kiertoni on pilalla, munasarjassa on kysta. Melkein juoksin ulos sieltä että sain itkeä rauhassa. En ole luonteeltani vihainen ihminen, vaan iloinen ja positiivinen. Sitäkin hirveämmältä tuntuu tuntea tällaista vihaa omaa kelvotonta kehoa kohtaan.
tiistai 27. elokuuta 2013
tiistai 20. elokuuta 2013
Kohti PASia
PAS-kiertoni on vihdoin ja viimein alkanut. Olen oikeastaan ihan hyvällä mielellä nyt, vaikka todellisuudessa en usko, että pääsemme alkionsiirtoon asti.
Aloitin hoidoissa käymisen lähes vuosi sitten, joten niissä on ehdittu ravata jo tovi, mutta valitettavasti sillä matkalla on ollut mutkia enemmän kuin tarpeeksi. Enkä tarkoita mutkilla sitä, ettei raskaus ole suostunut alkamaan. Vaan sitä, että hoitoja ei ole kyetty saattamaan edes siihen pisteeseen saakka, että raskaus olisi ylipäänsä mahdollinen. Tämän vajaan vuoden aikana minulle on tehty vain yksi inseminaatio ja vaille alkionsiirtoa jäänyt IVF. Pääosin hoitoyritykset ovat menneet pilalle milloin mistäkin ajoituksellisesta tai terveydellisestä syystä.
Päähäni on tämän kaiken seurauksena iskostunut ajatus siitä, että hoidoissa tulee vain pelkkää paskaa niskaan. Aina menee jotakin pieleen ennen kuin edes päästään tositoimiin. Niinpä en osaa miettiä tätä PAS-kiertoa niin, että tulenkohan raskaaksi vai en. Kun en usko meidän niin pitkälle pääsevämme. En myöskään mieti, että meneeköhän tämä jotenkin pieleen, vaan mietin, että MITEN tämä menee pieleen. Ovuloimattomuus? Kysta? Alkiot eivät selviä sulatuksesta? Joku ajoitustekninen ongelma? Vaihtoehtoja - siis huonoja sellaisia - riittää.
Näiden miettiminen joka päivä on kohtalaisen ahdistavaa. Henkinen kanttini ei taida kovin hyvällä mallilla olla näitä hoitoja ajatellen.
Eniten pelkään niiden kuuden pikkuisen puolesta, jotka siellä klinikan pakastimessa tällä hetkellä odottelevat. Pelkään, että ne eivät selviä. Tai ehkä jopa yksi selviää ja siirretään, mutta pakastimeen ei jää yhtään jäljelle. Kun sitten raskaustesti näyttää negatiivista, joudun toteamaan, että edessä on uusi IVF. Uusi 4 - 5 kuukauden jonotus, uusi 1,5 kuukautta kestävä työläs (ja kallis) lääkitys, uusi punktio, ja kenties vielä uusi hyperstimulaatiokin, joka estää siirron, pistää kroppani ihan sekaisin ja...
Kyllä. Minusta ei selvästikään ole tähän. Minusta ei ole kestämään hedelmöityshoitojen mukana tulevaa henkistä taakkaa. Mutta muutakaan vaihtoehtoa ei ole.
Aloitin hoidoissa käymisen lähes vuosi sitten, joten niissä on ehdittu ravata jo tovi, mutta valitettavasti sillä matkalla on ollut mutkia enemmän kuin tarpeeksi. Enkä tarkoita mutkilla sitä, ettei raskaus ole suostunut alkamaan. Vaan sitä, että hoitoja ei ole kyetty saattamaan edes siihen pisteeseen saakka, että raskaus olisi ylipäänsä mahdollinen. Tämän vajaan vuoden aikana minulle on tehty vain yksi inseminaatio ja vaille alkionsiirtoa jäänyt IVF. Pääosin hoitoyritykset ovat menneet pilalle milloin mistäkin ajoituksellisesta tai terveydellisestä syystä.
Päähäni on tämän kaiken seurauksena iskostunut ajatus siitä, että hoidoissa tulee vain pelkkää paskaa niskaan. Aina menee jotakin pieleen ennen kuin edes päästään tositoimiin. Niinpä en osaa miettiä tätä PAS-kiertoa niin, että tulenkohan raskaaksi vai en. Kun en usko meidän niin pitkälle pääsevämme. En myöskään mieti, että meneeköhän tämä jotenkin pieleen, vaan mietin, että MITEN tämä menee pieleen. Ovuloimattomuus? Kysta? Alkiot eivät selviä sulatuksesta? Joku ajoitustekninen ongelma? Vaihtoehtoja - siis huonoja sellaisia - riittää.
Näiden miettiminen joka päivä on kohtalaisen ahdistavaa. Henkinen kanttini ei taida kovin hyvällä mallilla olla näitä hoitoja ajatellen.
Eniten pelkään niiden kuuden pikkuisen puolesta, jotka siellä klinikan pakastimessa tällä hetkellä odottelevat. Pelkään, että ne eivät selviä. Tai ehkä jopa yksi selviää ja siirretään, mutta pakastimeen ei jää yhtään jäljelle. Kun sitten raskaustesti näyttää negatiivista, joudun toteamaan, että edessä on uusi IVF. Uusi 4 - 5 kuukauden jonotus, uusi 1,5 kuukautta kestävä työläs (ja kallis) lääkitys, uusi punktio, ja kenties vielä uusi hyperstimulaatiokin, joka estää siirron, pistää kroppani ihan sekaisin ja...
Kyllä. Minusta ei selvästikään ole tähän. Minusta ei ole kestämään hedelmöityshoitojen mukana tulevaa henkistä taakkaa. Mutta muutakaan vaihtoehtoa ei ole.
tiistai 6. elokuuta 2013
En jaksa uskoa
Viime kirjoituksessani, kuukausi sitten asetin tavoitteen tälle kierrolle. Tavoitteena oli, että tämä olisi normaali, ovuloiva kierto. Mutta se oli selvästikin liikaa vaadittu. Kaksi ja puoli kuukautta sitten ollut punktio pisti kroppani sekaisin, enkä ole sen jälkeen ovuloinut. Tulee ihan vanhat ajat mieleen, koska ennen esikoista minulla oli sellaista ongelmaa jatkuvasti, esikoisen jälkeen sen sijaan ei koskaan. En voi olla miettimättä, kuinka pitkäaikaisesti punktio mahtoi pilata kroppani toiminnan. Se kuitenkin toimi suhteellisen normaalisti aiemmin.
Toisaalta voin lohduttautua sillä, että ihan sama miten normaalisti kroppa ennen punktiota toimi, niin ei se selvästikään kyllin hyvin toiminut. Kun ei raskaus ole alkanut. Joten mitäpä menetettävää tässä on.
Olen tietysti ollut klinikkaan yhteydessä ja sanonut, että turha on yrittää PASia luonnolliseen kiertoon, kun sellainen ei vaan toimi. Nyt koetan päästä nykyisestä kierrostani eroon Terolutin voimin, ja ensi kierrossa napsitaan Clomifenia naamaan ja toivotaan, että se tekisi tehtävänsä. Minulla on Clomifenista hyvät kokemukset, mutta toisaalta taustalla on myös yksi sellainen Clomi-kierto, jossa ovulaation sijasta tuli pelkkä kysta. Nytkin uskon jotain sellaista tapahtuvan. Minun on hirveän vaikea uskoa mihinkään muuhun, kuin pelkkään epäonnistumiseen.
Viime kirjoituksessani mainitsemani aikataulu, jossa arvioin PASin osuvan elokuun lopulle, tuskin tulee toteutumaan. Tässä voi kestää parikin viikkoa, ennen kuin Terolut hoitaa hommansa, eli kierto loppuu. Lisää odottamista siis tiedossa.
Toisaalta voin lohduttautua sillä, että ihan sama miten normaalisti kroppa ennen punktiota toimi, niin ei se selvästikään kyllin hyvin toiminut. Kun ei raskaus ole alkanut. Joten mitäpä menetettävää tässä on.
Olen tietysti ollut klinikkaan yhteydessä ja sanonut, että turha on yrittää PASia luonnolliseen kiertoon, kun sellainen ei vaan toimi. Nyt koetan päästä nykyisestä kierrostani eroon Terolutin voimin, ja ensi kierrossa napsitaan Clomifenia naamaan ja toivotaan, että se tekisi tehtävänsä. Minulla on Clomifenista hyvät kokemukset, mutta toisaalta taustalla on myös yksi sellainen Clomi-kierto, jossa ovulaation sijasta tuli pelkkä kysta. Nytkin uskon jotain sellaista tapahtuvan. Minun on hirveän vaikea uskoa mihinkään muuhun, kuin pelkkään epäonnistumiseen.
Viime kirjoituksessani mainitsemani aikataulu, jossa arvioin PASin osuvan elokuun lopulle, tuskin tulee toteutumaan. Tässä voi kestää parikin viikkoa, ennen kuin Terolut hoitaa hommansa, eli kierto loppuu. Lisää odottamista siis tiedossa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)