Perhesuunnittelun puutteesta

Perhesuunnittelu on nykypäivän ihmisen oikeus. Tai ainakin niiden normaalien ihmisten, niiden joiden joukkoon minä en kuulu. Perhesuunnittelulla tarkoitetaan yleensä ehkäisyä. Meillä hedelmättömillä tuo osa-alue ei tuota ongelmia. Mutta perhesuunnittelu tarkoittaa muutakin: sitä, että voi kontrolloida, montako lasta tekee ja milloin, missä elämänvaiheessa. Tuohon ei meillä hedelmättömillä ei ole oikeutta. Jos asiat olisivat menneet suunnitelmien mukaisesti, minulla olisi jo kolme lasta - tai ainakin kaksi ja odottaisin kolmatta. Vaan enpä voinut itse päättää. Niinpä minulla on vain yksi lapsi, eikä toisesta tietoakaan.

Niillä on helppoa, jotka voivat ajoittaa raskauden juuri täydellisesti sopivaan elämänvaiheeseen. Niin, että opinnot, työasiat ja muut jutut ovat juuri kohdillaan. Jotkut jopa taktikoivat raskautensa sellaiseen ajankohtaan, että saavat vauvan juuri toivomaansa vuodenaikaan. Joku haluaa talvivauvan ja toinen kesävauvan.

Minulle riittäisi, kun saisin edes vauvan.

Raskaaksi tulon mahdollisuus häiritsee muuta elämää. "Saatan tulla raskaaksi, niin en viitsi hankkia nyt uutta työpaikkaa." "Muuten varaisin ensi kesälle ulkomaanmatkan, mutta mitä jos olen raskaana ja lääkäri määrää matkustuskieltoon". "Tekisipä mieli hakea opiskelemaan, mutta jos tulen raskaaksi, opinnot keskeytyvät". Ja niin edelleen. Näitä miettii jokainen, joka lapsia tekee. Mutta ne, jotka tulevat raskaaksi vain muutaman yrityskierron jälkeen, pääsevät tästä epävarmasta vaiheesta nopeasti ohi, ja voivat taas asetella elämänsä aikataulut järjestykseen.

Hedelmättömällä ei ole pitkän tähtäimen aikatauluihinsa mitään kontrollia.

Olen joutunut tämän kaksi vuotta kestäneen yrittämisen aikana vähän väliä jarruttelemaan muuta elämääni raskaaksi tulon mahdollisuuden vuoksi. Kunnes jossain vaiheessa päätin, että minä en himmaile MITÄÄN, ellei ole ihan pakko. Kun tarpeeksi kauan aikaa on kulunut eikä lasta vieläkään näy eikä kuulu, täytyy keskittyä kaikkeen muuhun elämään. Täytyy tehdä pitkän tähtäimen suunnitelmat sen mukaisesti, että raskautta ei tule. On niin tuskallista olla tulematta raskaaksi, että sitä tuskaa vaan lisää, jos joutuu olemattoman raskauden takia estämään muuta elämää.

Sitten jonain päivänä, kun ehkä tulen raskaaksi, olen kusessa kaikenlaisten työkuvioiden ja muiden kanssa, kun en pystynyt ottamaan raskauden mahdollisuutta huomioon. Mutta ehkä niistä selvitään. Jos minä selvisin lapsettomuushoidoista, niin selviän mistä vaan.

Pieni kuolema

Ensimmäinen menetys on koettu. Ja minä tosiaankin suren tätä pientä kuolemaa. Epäonnistumieen päättynyt alkionsiirto iski päälle epätoivon: jos kaikkein kovinkaan hoito ei tuota tulosta, niin mikä sitten tuottaa? Olen alkanut tosissaan miettiä, että mitä jos tämä perhe tulee jäämään kolmen henkilön kokoiseksi. Olemme hankkineet liian ison kodin kasvunvaralla - kasvun, jota ei tapahdukaan. Olen aina nähnyt tulevaisuuteni kahden-kolmen lapsen äitinä. Ja on surullista katsoa lapsen yksinäisyyttä. Aikuiset ovat niin tylsää leikkiseuraa. Katselen haikeudella niitä perheitä, jossa lapset leikkivät keskenään päivät pitkät. Mitä minun lapseni menettääkään, kun hän joutuu tylsistymään perheen ainoana lapsena. Jos joskus saankin toisen lapsen, alkaa ikäero olla jo niin suuri, että yhteisleikit eivät ehkä toimikaan. Voi rakas esikoiseni, kuinka mielelläni antaisin sinulle sisaruksen. Olen sitä yrittänyt lähes kaksi vuotta ja tehnyt kaikkeni. Keinot alkavat olla vähissä.