Vaihteeksi vastoinkäymisiä

Ajattelin, että raskautumismahdollisuudet punktion jälkeisessä kierrossa olisivat normaalia paremmat, koska olen kuullut useiltakin tahoilta, että silloin kroppa toimii paremmin kuin normaalisti. Kuinka ollakaan, turhat luulot otettiin taas tylysti pois. Juhannus meni mukavasti pilalle ärhäköiden munasarjakipujen kanssa, ja juhannuksen jälkeen lääkäriin hakeuduttuani sain diagnoosiksi revennyt kysta. Eipä tuo varsinaiseksi vaarallinen ole, mutta tämä kierto jäi nyt ovuloimattomaksi, ja kivun kanssa on joutunut kärvistelemään jo päiväkausia. Kuinka ollakaan: taas vastoinkäymisiä. Miksi en ole yhtään yllättynyt?

Ensimmäinen IVF - jälkipuintia

Ensimmäinen IVF-yritelmä on nyt takana, ja ajattelinpas kirjata ylös, että miten se vastasi ennakko-odotuksiani.

Nämä asiat eivät menneet niin kuin olin ennakkoon kuvitellut - se yllätti, että...

• IVF:ään pääsi jo neljän kuukauden päästä ensikäynnistä julkisella puolella - luulin jonon olevan pitempi 
• klinikalla kaikki käytännön asiat ym. sujuivat hyvin jouhevasti ja henkilökunta oli pääosin mukavaa ja leppoisan tuntuista porukkaa (minulla oli julkisen puolen klinikasta paljon kielteisempi ennakko-oletus)
• lääkkeistä ei tullut juuri minkäänlaisia sivuoireita (ainoastaan pientä päänsärkyä Suprecurista). Olin kuvitellut, että sivuoireet ovat fyysisesti ja henkisesti kovia.
• punktio oli ihan OK kokemus, kivut eivät olleet sietämättömiä eikä mitään pelkoja tai traumoja jäänyt.
• siirtoon ei päästy - toki olin olettanut, että punktion seurauksena tapahtuu siirto
• tuli hyperstimulaatio. Sitä en ollut osannut odottaa, koska ohjelapuissa luki, että se tulee vain yhdelle prosentille punktiossa kävijöistä. Myöhemmin sain selville, että tämä 1 % tarkoittaa vakavaa hyperstimulaatiota, ja lievät hyperit ovat huomattavasti yleisempiä. Siitä ei ollut saamissani lapuissa mitään mainintaa.
• koko prosessista jäi minulle myönteinen kuva (munasolujen kasvattamiseen liittyneestä kivusta sekä hyperistä huolimatta), ja tietysti jemmaan saadut hyvät alkiot lämmittävät mieltä. Olin kuvitellut, että IVF olisi paljon pahempi kokemus sekä fyysisesti että etenkin henkisesti.

Nyt IVF-kierto on takana ja sen jälkeinen ensimmäinen luomukierto meneillään. Hyperstimulaation oireet ovat kadonneet tyystin, joten oletan sairauden poistuneet elimistöstäni. Nyt luomuilen pari kiertoa ja toivon, että pääsen pakastetun alkion siirtoon elokuun lopulla.

Hyperstimulaatio - kummallinen sairaus

Siitä on nyt viikko, kun minulle tuli IVF-hoidon komplikaationa hyperstimulaatio. Ensimmäiset kolme-neljä päivää olivat tukalia. Maha oli isokokoinen, tuntui siltä kuin olisi jatkuva ähky, oli kipua mm. kyljissä, liikkuminen tuntui tuskaiselta. Kävelin varovasti ja vähän kumarassa. Autolla ajaessa piti olla tarkkana, että ei aja kuoppaan, ja hidasteisiin piti melkein pysähtyä, koska töyssyt aiheuttivat melko kovaa kipua munasarjoissa. Minulla ei ollut tullut nälän tunnetta vaikka edellisestä ruokailusta olisi kulunut kauan. Oli niin ähky olo koko ajan.

Sitten alkoi helpottaa. Pienet kipunippailut munasarjoissa sekä hieman pömpöttävä maha kertovat siitä, että hyperi on yhä päällä, ja nälän tunne on yhä hukassa, mutta olo on muuten aivan terve. Hyperi on kummallinen sairaus. Se voi äityä vaaralliseksi, sen kanssa voi joutua tehohoitoon sairaalaan, sen seurauksena saattaa vaikkapa menettää munasarjansa tai kuolla sen seurauksena tulleeseen veritulppaan. Siihen siis pitäisi suhtautua vakavasti, mutta siihen on todella vaikea suhtautua niin, kun olo on lähes täysin terve. Huomaan tekeväni ihan vahingossa kiellettyjä asioita, kuten ottavani juoksupyrähdyksen matkalla postilaatikolle, nostavani raskaita esineitä, laiminlyömällä runsasta nesteen nauttimista. On vaikea muistaa, että sairaus on yhä päällä, kun se ei ilmennä itseään kyllin ikävillä tavoilla. Turha löysäily varovaisuudessa on kostautunut ja tätä kirjoittaessani tunnen taas hieman enemmän kipua mahassa.

Mutta on maha selvästi pienentynyt. En enää näytä ihan niin raskaana olevalta kuin näytin vielä pari päivää sitten. Ehkä tämä tästä vielä paranee.

Nyt odottelen jo kovasti, että alkaisi seuraava kierto. Koska sen kierron jälkeen on luvassa pakastetun alkion siirto. Mitä nopeampaa seuraavaan kiertoon päästään, sitä pikemmin on PAS:in aika. Harmi vain, etten tiedä, milloin seuraavan kierron pitäisi alkaa. Se voi kai periaatteessa alkaa vaikka huomenna tai yhtä lailla viikon päästä.