Epäilyttää

Huomenna on viimeinen ultraääni ennen punktiota, jonka puolestaan olisi tarkoitus olla ehkäpä neljän-viiden päivän päästä. Heräsin tänä aamuna kauhean epäilyksen kanssa: mitä jos munarakkulat ovat itsestään puhjenneet ja kaikki munasolut ovat valuneet hukkaan. Kivut ja muut tuntemukset ovat nimittäin kadonneet tyystin. Onhan se mukavaa, että on fyysisesti normaali olo, mutta ei kyllä naurata, jos tämän vaivannäön (jo lähes kuukausi päivittäistä, melko työläiden lääkkeiden käyttöä) ja rahanmenon (tähän mennessä noin 650 euroa) jälkeen kaikki osoittautuu turhaksi. Odotan pelonsekaisin tuntein huomista ultraa.