perjantai 22. marraskuuta 2013

Kohtasimme pienen hetken

Pikkuiseni. Siitä on nyt kolme päivää, kun kohtasimme. Sinä reipas pikkuinen heräsit huuruista, joissa olet odotellut puoli vuotta. Sinä selviydyit siitä koettelemuksesta, ryhdyit reippaasti kasvamaan. Lääkäri sanoi sinua todella upeaksi. Äitisi sydäntä lämmitti kuulla, että olet todella upea kahdeksansoluinen pikkuinen. Ja sinä tulit asumaan kohtuuni, ainakin pieneksi hetkeksi. Kaksi vuotta olen odottanut, että saisin kantaa sisälläni elämän alkua. Kolme päivää sitten toiveeni toteutui pieneksi hetkeksi. En tiedä, oletko enää siellä. Päätitkö asettua taloksi, vai lähditkö pois. Ehkä sinua ei enää ole. Ehkä saan viikon päästä tiedon, että olen menettänyt sinut. Mutta sitä minulta ei kukaan ota pois, että edes hetken ajan sain kantaa sinua sisälläni. Pikkuiseni haaveuni.