Viime päivinä on ollut hellettä, vaikka eletään vasta toukokuun puoliväliä. Kaunis ilma saa hyvälle mielelle, houkuttelee ulkoilemaan ja ulkoilu saa olon pirteäksi. Huomasin juuri, että olen itse asiassa tällä hetkellä hyvinkin iloinen ja onnellinen. Eli jotain aivan muuta, kuin etukäteen oletin olevani tässä toukokuussa. Ajattelin, että tästä tulee fyysisesti ja henkisesti rankka toukokuu, ja että tämän kevään aikana piileneet masennustunnelmat ryöpsähtäisivät oikein kunnolla. Pelotti, että lääkitys pahentaisi niitä entisestään, koska tuossa lääkkeessä, jota olen käyttänyt viimeiset kolme viikkoa, lukee sivuoireiden luettelossa masennus.
Mutta näköjään erehdyin. Pelkäsin IVF:ää ja rankkoja lääkkeitä etukäteen, mutta minähän voin aivan mainiosti. Nenäsumutteesta tuli aiemmin lievää päänsärkyä oireeksi, ja annostuksen pienennyttyä päänsärkykin katosi. Muita sivuoireita ei ole näkynyt. Follikkelien kasvuun liittyvä kipu, jota valittelin toissapäivänä, on pysynyt eilen ja tänään poissa. Kaiken lisäksi suhtaudun - ainakin toistaiseksi - innostuneella mielenkiinnolla tulevaan IVF:ään ja lääkityksen aiheuttamiin tapahtumiin kropassani. Innostus ei johdu siitä, että kuvittelisin tulevani raskaaksi tästä hoidosta. En sentään moiseen optimismiin syyllisty. Mutta onhan tämä tietyllä tavalla aika jännittävää, kun käyn läpi tällaisen prosessin, mitä pitkän kaavan mukaan tehty IVF pitää sisällään. Varsinkin, kun minulla ei ole tästä aiempaa kokemusta.
Eiköhän tämä tästä taas suruksi ja ahdistukseksi muutu. Viimeistään piinapäivien aikaan varmasti. Mutta ennen sitä aion nauttia siitä, että nyt on hyvä olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti