Helppo punktio, vaikeat jälkitunnelmat

Kävin tänään punktiossa. Aiempiin punktioihin nähden tämä tuntui aika helpolta. Kipu ei ollut kovin kummoista. Mutta olo punktion jälkeen oli tavallista tokkuraisempi ja muutenkin kummallisempi. Nukahdin heti toimenpiteen jälkeen pariksi tunniksi. Kesken punktionkin oli vaikea pysyä hereillä. Ehkä minulle annettiin enemmän kipulääkettä kuin aiemmilla kerroilla, mikä selittäisi sekä vähäiset kivut että uneliaisuuden.

Mutta sairaalasta lähdettyäni totuus iski päälle. Olen ollut tänään todella kipeä. Kun pääsin kotiin, menin saman tien sänkyyn, jossa puolimakaavassa asennossa söin lounaan ja sen jälkeen nukuin koko loppupäivän. Edellisten punktioiden jälkeen en ole näin totaalisesti pois pelistä ollut. Ajan tajusta ei mitään tietoa, ja kun herättyäni kysyin mieheltä kellonaikaa, luulin hänen vitsailevan kun hän sanoi, että kello on jo kahdeksan illalla. Turrutin itseni kipulääkkeillä ja nyt istun jo koneen ääressä.

Punktion saalis oli 17 solua, mikä on varsin paljon. Mutta lääkäri varoitteli, että kaikki eivät varmasti ole kypsiä, hän jo punktion aikana huomasi että osa on epäkypsiä. Kuinka suuri osa, jää nähtäväksi. Viime punktiosta saatiin 12 solua, mutta vain 4 kypsää, ja niistäkin vain 2 saatiin kehittymään siirtokelpoisiksi alkioiksi asti. Se oli todella surka tulos. Kunpa alkiosaalis olisi tällä kertaa parempi. Toivoisin, että alkionsiirtoja saataisiin tehtyä mahdollisimman monta, että voisi olla varma, että tätä hoitomuotoa on kokeiltu tarpeeksi. Jos taas saadaan vain kaksi alkiota, jää mieltäni kaihertamaan, että onkohan tämä IVF-leikki nyt ihan varmasti loppuun asti katsottu. Jos ei ole, joutuu lähtemään yksityiselle tekemään neljännen IVF:n. Siihen en haluaisin ryhtyä, koska se maksaa tuhansia euroja, ja koska minulle ihan oikeasti alkaa jo tämä touhu riittää.

Ylihuomenna selviää alkioiden määrä. Sitten on edessä vähintään pari kuukautta odottelua, että pääsee alkionsiirtoon. Tuoresiirtoa ei tällä kertaa tehdä, koska hyperstimulaation uhka vaikuttaa varsin suurelta.

Se, että tuoresiirtoon ei päästy, ei tunnu minusta oikeastaan miltään. Muistan, kun ensimmäisessä IVF:ssä kävi samoin ja silloin otin todella raskaasti sen, että ensimmäistä siirtoa piti odottaa kauan. Nyt on sellainen olo, että mitäpä väliä tuolla on, milloin siirretään, kun raskaus ei kuitenkaan ala. Ensimmäisessä IVF:ssä myös se aiheutti päänvaivaa, että kropan sekoilu aiheutti puolen vuoden odotuksen ennen PAS:iin pääsyä, kunnes sopiva lääke löytyi. Nyt sanoin lääkärille, että antakaa suosiolla Letrozolia PAS:ia varten, niin saadaan se varmasti tehtyä. Ja resepti annettiinkin minulle ilman mukinoita.