Pettymykset

Kaikkein pahinta lapsenteon tunneskaalassa on pettymys. Ja tarkemmin sanottuna tämä pirullinen aisapari: toivo ja pettymys. Kun raskaustesti näyttää negatiivista, ensin ajattelee hälläväliä-mielellä, että "no kyllähän minä tuon osasin arvata". Koettaa kaikin tavoin sulkea pettymyksen pois mielestään. Mutta se tulee sieltä kuitenkin, jos ei heti niin myöhemmin samana päivänä. Sitä seuraa läjä muita tunteita, kuten epätoivoa, suuttumusta, itsesääliä, surua.

Ensimmäisissä yrityskierroissa pettymyksestä toipui nopeasti, ajatteli, että eipä tässä vielä kauaa ole yritetty, ensi kierrossa sitten. Ja kyllä se siitä, kunhan lopetetaan luomuilu ja mennään lääkäriin.

Lääketieteen tarjoamiin apukeinoihin turvautuminen on välttämätön paha, joka tuo mukanaan lisää toivoa, ja mitä suurempi toivo, sitä suurempi pettymys. Viime kesän ovulaation induktio -kierrot (4 kpl) olivat siitä surullisia, että latasin tahtomattakin niihin kovasti odotuksia, koska esikoinen oli saanut sellaisilla hoidoilla alkunsa. Joten pettymys oli tietysti suuri, kun historia ei toistanutkaan itseään.

Ensimmäisen (toistaiseksi vielä ainoan) inseminaation jälkeen pettymys oli suurempi kuin kenties koskaan ennen. Ja koska rahaa kului noin 700 euroa tuohon yhteen ainoaan kiertoon, tuli pettymyksen ohessa valtava turhautuneisuus. Sen jälkeen en ole jaksanut laskea, miten paljon rahaa tulee syydettyä lääkkeisiin ja lääkärikäynteihin - tulisi vaan paha mieli. Raha on pelkkää rahaa. Vaikka se ei puissa kasvakaan, eikä sitä meillä tosiaankaan ole liikaa.

Pettymykset, jotka minulle ovat toisesta lapsesta haaveilemisen aikana kertyneet, ovat määrässä nousseet sellaisiin lukemiin, että olen alkanut tosissaan pelätä jokaisen kierron loppuvaihetta. Olen (eräistä keltarauhashormonilääkityksen aiheuttamista syistä) pakotettu tekemään raskaustestin joka kierrossa. Aiemmin riensin tekemään testin turhankin ajoissa, kun en malttanut odottaa - nyt en haluaisi millään tehdä sitä, ja viivyttelen mahdollisimman pitkään, koska ihan tosissaan PELKÄÄN sen tekemistä. Pelkään sitä inhottavaa hetkeä, kun pitää tuijottaa sitä vain yhtä viivaa. Tekee pahaa ajatella, että se hetki on jälleen edessä 1,5 viikon kuluttua.