Kävimme elämämme ensimmäisessä inseminaatiohoidossa viime marraskuussa. Kaikki sujui oikein mallikkaasti, paitsi että raskaus ei alkanut. Tuudittauduin kuvitelmaan, että seuraavissakin insseissä kaikki asiat menevät mallikelpoisesti.
Mutta kuinkas kävikään. Seuraava inssi peruuntui joulupyhien takia, sitä seuraava kystan takia, ja sitä seuraava - se, jonka piti olla nyt ylihuomenna - ajoituksen takia. Tänään digitaalisen ovulaatiotestin ruudussa näkyi ilkkuva hymynaama. Joka kertoi, että ovulaatio osuu sunnuntaille, ja maanantaina on inssin tekeminen jo myöhäistä.
Turhauttaa paitsi ajan kuluminen, myös ennen kaikkea se, että tulee ravattua lääkärissä ihan turhaan, käytettyä lääkkeitä (piikitettävää mallia, eli ei erityisen mukavia) ihan suotta ja tuhlattua hirveät määrät rahaa kankkulan kaivoon. Rahaa on palanut nelinumeroinen summa, ja silti emme ole saaneet aikaiseksi kuin yhden ainoan inseminaation. Olin ajatellut, että eiväthän ne niin kalliita ole. No eivät ehkä olisi, ellei tulisi tällaisia hukkareissuja lääkäriin ja apteekkiin.
Toivottavasti tuuri päättää kääntää suuntaa ennen huhtikuuta, jolloin alkavat toimenpiteet IVF:ää varten. Se on jo niin hurjaa ja kallista lystiä, että ei haluaisi minkään menevän pieleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti