Miksi raskaus alkoi?

Vain pari blogimerkintää taaksepäin pohdin, miksi raskaus ei ala. Nyt on aika pohtia, miksi se alkoi. Tämä on toisaalta hyvin epätieteellistä ja tyhjänpäiväistä spekulointia, mutta toisaalta on ihan mielenkiintoista tuoda esille muutamia asioita, joilla EHKÄ saattoi olla edesauttavaa vaikutusta.

Ensin se ilmiselvin syy: alkio ja limakalvo olivat todella hienot. Tämä voi hyvinkin olla ainoa syy, miksi raskaus alkoi. Toki minulla on on ennenkin olleet nämä asiat hyvällä mallilla (ei joka siirrossa) mutta täytyy muistaa, että vaikka kaikki näyttäisi täydelliseltä, on mukana myös jonkun sortin tuuria, että sattuuko alkio kiinnittymään vai ei. Suurin osa siirroista tilastojen valoissa päätttyy negatulokseen. Lääkäri sanoi siirron aikana minulle, että tällaisessa tilanteessa, tällaisen alkion ja limakalvon kanssa onnistumisprosentti on 38 %.

Eräs juttu, mitä en voi olla miettimättä: ruokavalio. No sehän on toki tieteellisesti todettu fakta, että lihavuus aiheuttaa hedelmättömyyttä, mutta minäpä olen ollut aina normaalipainoinen. Kuitenkin pientä jenkkakahvaa ja pömppömahaa minulla on esikoisen syntymästä saakka ollut. Päätin hankkutua kyseisistä harmikkeista eroon kolme kuukautta sitten, ja pistin ruokavalion remonttiin, tavoitteena pudottaa kolme kiloa. Jätin pois sokerin, vehnän, kovat rasvat ja kaikenlaiset epäterveelliset jutut. Viljaa söin vähän, mm. joka aamu kaurapuuroa ja yleensä iltapäivällä palan 100 % ruisleipää (joissakin ruisleivissä, kuten Ruispaloissa, on vehnää - sellaisia en syönyt). Ruokavalioni koostui pääasiassa hedelmä-vihannes-osaston antimista, marjoista, kananmunista, maitorahkasta, öljyistä, pähkinöistä, siemenistä, linsseistä, quinoasta. Olen ollut kasvissyöjä 16 vuotta. Soijaa en syönyt, koska sen sisältämä kasviestrogeeni voi haitata omaa hormonitoimintaa. Olin syönyt jo valmiiksi hyvin terveellisesti muutenkin - merkittävin muutos ruokavaliossa olivat nimenomaan sokerin ja vehnän poisjättö. Niillä oli minuun suuri vaikutus. Turvonnut ja ahdistava olo kropassa katosi, paino alkoi tehokkaasti pudota. Kolmen kilon sijaan putosi viisi kiloa. Olen miettinyt, mahtaako minulla olla jonkinlainen yliherkkyys vehnälle. Itse asiassa olen nykyisin jo syönytkin maltillisesti sokeria ja pieniä määriä vehnää, koska painon ei ainakaan tarvitsisi enää pudota, mutta tosiaan hyvin vähän niitä käytän.

Ruokaremontin aikana minulle tehtiin kaksi alkionsiirtoa, joista toinen toi plussan.

Tätä ruokavalion yhteyttä raskautumiseen en voi olla miettimättä. Varsinkin kun aikoinaan esikoista yrittäessäni olin juuri ennen raksaaksi tuloa karpannut kaksi kuukautta. Eli silloinkin sokeri ja vehnä olivat pois ruokavaliosta. Karppaamista en sinänsä suosittele, en oikeasti usko siihen kovien rasvojen ylettömään mättämiseen. Minulla ei itse asiassa edes paino pudonnut karpatessa. Johtuen ehkä osittain siitä, että olen vegetaristi, ja kasviksissa on melko paljon hiilihydraatteja.

Yksi mielenkiintoinen asia: stressin vaikutus. On ilmeisesti jopa ihan tutkittu juttu, että stressi häiritsee raskaaksi tuloa. Minua hoitavat lääkärit ovat tätä korostaneet ja sanoneet, että stressaavassa elämänvaiheessa ei kannata välttämättä edes siirtoja tehdä. Mutta arvatkaas mitä: minullapa oli koko vuoden stressaavin vaihe (huomattava työstressi) menossa juuri silloin, kun tämä kierto oli meneillään. Stressi oli niin suurta, että tunsin sen fyysisenäkin paineena. Siitä huolimatta raskaus alkoi. Mielenkiintoista.

Minulla oli koko ajan tästä kierrosta jotenkin mystisen positiivinen fiilis. Tämä ei tietenkään ollut mikään syy raskautumiselle, mutta siis on mielenkiintoista huomata, että minä jossakin sisimmässäni tunsin ja tiesin, että nyt tärppää. Vaikka takana oli kovin monta epäonnistumista, ja olin oppinut pessimismiin. Itse asiassa tunsin kiinnittymisen kolme päivää siirron jälkeen. Oli pitkin päivää omituista tunnetta kohdussa, sellaista, mikä ei kuulu siinä kierron vaiheessa asiaan. Toki toppuuttelin omia tunteitani ja muistutin itseäni niistä lukuisista "luulo-oireista" mitä minulla on vuosien varrella ollut, ja joista olin jo opetellut pois. Hurjinta oli, kun jossain vaihessa kauhukseni huomasin sanovani itselleni, että "on se kumma jos ei tästä plussaa tule", ja heti sen jälkeen toruin itseäni moisesta optimismista. Valittelinkin joillekin vertaistuki-ihmisilleni siitä, että minua vaivaa joku omituinen, häiritsevä optimismi, joka varmasti tarkoittaa entistäkin korkeammalta putoamista sitten kun nega tulee. No, ei tullut negaa. Nyt ymmärrän, mitä jotkut mammat tarkoittavat sillä, kun he sanovat tienneensä tärppäämisestä jo kauan ennen testin tekoa.

Niin ja muuten, en todellakaan juonut mitään greippimehua.