tiistai 20. elokuuta 2013

Kohti PASia

PAS-kiertoni on vihdoin ja viimein alkanut. Olen oikeastaan ihan hyvällä mielellä nyt, vaikka todellisuudessa en usko, että pääsemme alkionsiirtoon asti.

Aloitin hoidoissa käymisen lähes vuosi sitten, joten niissä on ehdittu ravata jo tovi, mutta valitettavasti sillä matkalla on ollut mutkia enemmän kuin tarpeeksi. Enkä tarkoita mutkilla sitä, ettei raskaus ole suostunut alkamaan. Vaan sitä, että hoitoja ei ole kyetty saattamaan edes siihen pisteeseen saakka, että raskaus olisi ylipäänsä mahdollinen. Tämän vajaan vuoden aikana minulle on tehty vain yksi inseminaatio ja vaille alkionsiirtoa jäänyt IVF. Pääosin hoitoyritykset ovat menneet pilalle milloin mistäkin ajoituksellisesta tai terveydellisestä syystä.

Päähäni on tämän kaiken seurauksena iskostunut ajatus siitä, että hoidoissa tulee vain pelkkää paskaa niskaan. Aina menee jotakin pieleen ennen kuin edes päästään tositoimiin. Niinpä en osaa miettiä tätä PAS-kiertoa niin, että tulenkohan raskaaksi vai en. Kun en usko meidän niin pitkälle pääsevämme. En myöskään mieti, että meneeköhän tämä jotenkin pieleen, vaan mietin, että MITEN tämä menee pieleen. Ovuloimattomuus? Kysta? Alkiot eivät selviä sulatuksesta? Joku ajoitustekninen ongelma? Vaihtoehtoja - siis huonoja sellaisia - riittää.

Näiden miettiminen joka päivä on kohtalaisen ahdistavaa. Henkinen kanttini ei taida kovin hyvällä mallilla olla näitä hoitoja ajatellen.

Eniten pelkään niiden kuuden pikkuisen puolesta, jotka siellä klinikan pakastimessa tällä hetkellä odottelevat. Pelkään, että ne eivät selviä. Tai ehkä jopa yksi selviää ja siirretään, mutta pakastimeen ei jää yhtään jäljelle. Kun sitten raskaustesti näyttää negatiivista, joudun toteamaan, että edessä on uusi IVF. Uusi 4 - 5 kuukauden jonotus, uusi 1,5 kuukautta kestävä työläs (ja kallis) lääkitys, uusi punktio, ja kenties vielä uusi hyperstimulaatiokin, joka estää siirron, pistää kroppani ihan sekaisin ja...

Kyllä. Minusta ei selvästikään ole tähän. Minusta ei ole kestämään hedelmöityshoitojen mukana tulevaa henkistä taakkaa. Mutta muutakaan vaihtoehtoa ei ole.

1 kommentti:

  1. Voi ei kuinka surulliselta tuntuu sun puolesta. Halauksia sinne.

    VastaaPoista