Siitä on nyt viikko, kun minulle tuli IVF-hoidon komplikaationa hyperstimulaatio. Ensimmäiset kolme-neljä päivää olivat tukalia. Maha oli isokokoinen, tuntui siltä kuin olisi jatkuva ähky, oli kipua mm. kyljissä, liikkuminen tuntui tuskaiselta. Kävelin varovasti ja vähän kumarassa. Autolla ajaessa piti olla tarkkana, että ei aja kuoppaan, ja hidasteisiin piti melkein pysähtyä, koska töyssyt aiheuttivat melko kovaa kipua munasarjoissa. Minulla ei ollut tullut nälän tunnetta vaikka edellisestä ruokailusta olisi kulunut kauan. Oli niin ähky olo koko ajan.
Sitten alkoi helpottaa. Pienet kipunippailut munasarjoissa sekä hieman pömpöttävä maha kertovat siitä, että hyperi on yhä päällä, ja nälän tunne on yhä hukassa, mutta olo on muuten aivan terve. Hyperi on kummallinen sairaus. Se voi äityä vaaralliseksi, sen kanssa voi joutua tehohoitoon sairaalaan, sen seurauksena saattaa vaikkapa menettää munasarjansa tai kuolla sen seurauksena tulleeseen veritulppaan. Siihen siis pitäisi suhtautua vakavasti, mutta siihen on todella vaikea suhtautua niin, kun olo on lähes täysin terve. Huomaan tekeväni ihan vahingossa kiellettyjä asioita, kuten ottavani juoksupyrähdyksen matkalla postilaatikolle, nostavani raskaita esineitä, laiminlyömällä runsasta nesteen nauttimista. On vaikea muistaa, että sairaus on yhä päällä, kun se ei ilmennä itseään kyllin ikävillä tavoilla. Turha löysäily varovaisuudessa on kostautunut ja tätä kirjoittaessani tunnen taas hieman enemmän kipua mahassa.
Mutta on maha selvästi pienentynyt. En enää näytä ihan niin raskaana olevalta kuin näytin vielä pari päivää sitten. Ehkä tämä tästä vielä paranee.
Nyt odottelen jo kovasti, että alkaisi seuraava kierto. Koska sen kierron jälkeen on luvassa pakastetun alkion siirto. Mitä nopeampaa seuraavaan kiertoon päästään, sitä pikemmin on PAS:in aika. Harmi vain, etten tiedä, milloin seuraavan kierron pitäisi alkaa. Se voi kai periaatteessa alkaa vaikka huomenna tai yhtä lailla viikon päästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti