Ensimmäinen IVF - jälkipuintia

Ensimmäinen IVF-yritelmä on nyt takana, ja ajattelinpas kirjata ylös, että miten se vastasi ennakko-odotuksiani.

Nämä asiat eivät menneet niin kuin olin ennakkoon kuvitellut - se yllätti, että...

• IVF:ään pääsi jo neljän kuukauden päästä ensikäynnistä julkisella puolella - luulin jonon olevan pitempi 
• klinikalla kaikki käytännön asiat ym. sujuivat hyvin jouhevasti ja henkilökunta oli pääosin mukavaa ja leppoisan tuntuista porukkaa (minulla oli julkisen puolen klinikasta paljon kielteisempi ennakko-oletus)
• lääkkeistä ei tullut juuri minkäänlaisia sivuoireita (ainoastaan pientä päänsärkyä Suprecurista). Olin kuvitellut, että sivuoireet ovat fyysisesti ja henkisesti kovia.
• punktio oli ihan OK kokemus, kivut eivät olleet sietämättömiä eikä mitään pelkoja tai traumoja jäänyt.
• siirtoon ei päästy - toki olin olettanut, että punktion seurauksena tapahtuu siirto
• tuli hyperstimulaatio. Sitä en ollut osannut odottaa, koska ohjelapuissa luki, että se tulee vain yhdelle prosentille punktiossa kävijöistä. Myöhemmin sain selville, että tämä 1 % tarkoittaa vakavaa hyperstimulaatiota, ja lievät hyperit ovat huomattavasti yleisempiä. Siitä ei ollut saamissani lapuissa mitään mainintaa.
• koko prosessista jäi minulle myönteinen kuva (munasolujen kasvattamiseen liittyneestä kivusta sekä hyperistä huolimatta), ja tietysti jemmaan saadut hyvät alkiot lämmittävät mieltä. Olin kuvitellut, että IVF olisi paljon pahempi kokemus sekä fyysisesti että etenkin henkisesti.

Nyt IVF-kierto on takana ja sen jälkeinen ensimmäinen luomukierto meneillään. Hyperstimulaation oireet ovat kadonneet tyystin, joten oletan sairauden poistuneet elimistöstäni. Nyt luomuilen pari kiertoa ja toivon, että pääsen pakastetun alkion siirtoon elokuun lopulla.