Homma etenee sittenkin

Tilanne näyttää nyt valoisammalta, kuin edellisen blogitekstini aikaan. Viimeisen alkion kohtalo ratkeaa aivan pian, tavalla tai toisella. Kroppani on kuin onkin saatu ovulaation induktion avulla sellaisiin asemiin, että huomenna minulle tehdään tämän IVF:n viimeinen PAS, mikäli viimeinen alkio selviää siirtoon asti. Ja jos ei selviä, on lopputulos sama yhtä lailla: pakkanen on tyhjä, ja pääsen jonottamaan uutta IVF:ää.

Raskauden alkamiseen on hirvittävän vaikea uskoa. Mutta se on minulle tärkeää, että homma etenee edes jotenkin. Olisi ollut niin hirveän turhauttavaa, jos viimeisen alkion kohtalon ratkeamista olisi jouduttu odottamaan kuukausikaupalla. Hirveän turhauttavaa odottaa kauan sitä, että pääsee odottamaan seuraavaa punktiota.

Homman on syytä edetä vauhdilla senkin takia, että jos kolmannen IVF:än jälkeen päätetään ryhtyä adoptioprosessiin, emme saisi silloin olla vielä kovin vanhoja. Siinä mielessä meillä alkaa olla jo kiire.